tiistai 17. toukokuuta 2016

Oulussa koulu(ttama)ssa ja herkuttelemassa



Käväisin reissun Oulussa pitämässä koulutuksen toukokuisena maanantai-iltana. Koulutuspaikkana oli ravintola Toripolliisi, joka sijaitsee luonnollisesti torin reunalla Toripolliisi-patsaan valvovan silmän alla. Patsaasta täytyy lähteä uudelleen ottamaan kuva, näköjään.

Reissun kohokohtia olivat - niinkuin minulla usein - hyvät ruokapöytien antimet. Olen mainostanut Oulun Radisson Blun Super Breakfastia parhaaksi syömäkseni hotelliaamiaiseksi, mutta ei hullumpi ollut heidän lounaansakaan. Valitsin pelkän bataattikeiton, koska en halunnut väsyttää oloani raskaammilla ruuilla ennen illalla olevaa työhommaa. Keitto oli superhyvä, palvelu miellyttävää kaikin puolin.

Illalla söin koulutustilaisuuden jälkeen Toripolliisissa spelttipihvejä ja nuudeliwokkia, annos tuntui sopivan keveältä illalla nautittavaksi. Kyytipoikana maistui saksalainen riesling. Annos oli ehkä olemukseltaan turhan rasvainen, jotain kasvista sopisi laittaa minun makuuni joukkoon enenmmänkin. Lime raikasti suutuntumaa mukavasti, kun sitä älysin pirskautella mukaan.

Radisson Blun kahden hengen huone oli varsin hulppea yhden käyttöön, siellä oli jopa divaani, josta luultavasti saa kolmannen pedin. Ikkunasta oli mukavat näkymät meren poukamalle ja siitä alkavalle Laanaojalle (oik. Plaanaoja eli Kaupunginoja, minä muistelin, että nimi on Laanioja). Taustalla Merikosken sillat, ja puistoa halkovat pyörätiet, joista Oulu onkin maankuulu.


Näkymä hotellihuoneesta. Toisella puolen taloa on tori, teatteri ja kirjasto, jotka on rakennettu meren päälle!

Hotelli Radisson Blun aamiainen on kyllä vertaansa vailla, mutta täytyy myöntää, että muistot olivat aavistuksen kultaantuneet. Erikoisuutena on asiakkalle tilauksesta paistettavat munakkaat, ja muistini mukaan myös lätyt - mutta nyt plättyjä oli valmiina tarjolla (en ainakaan muuta huomannut, voin olla väärässä) ja kokki keskittyi munakkaisiin. Otin munakkaan briellä ja kesäkurpitsalla. Kylkeen hain vähän graavilohta. Kuohuviiniä sai mallata omenamehu, olihan se sen verran juhlavaa aamuruokaa.

Paikallisena erikoisuutena leipäpöydässä oli rieskaa, vihanneksissa oli tarjolla vähän muutakin kuin tomaattia ja kurkkua, mm. retiisiä ja lehtikaalia. Erilaisia juustoja oli runsain määrin, jopa tälläisella juustohiirellä jäi kaikki sortit maistamatta. Makeita leivonnaisia oli myös monia laatuja, itse maistoin yhden amerikkalaisen pannukakun lakkahillolla. Ja päälle aina niin happamia marjoja iliman sokeria!

Saavumme hetken kuluttua Ouluun, joka on Suomen viidenneksi suurin kaupunki.


Turku on siitä ongelmallinen paikka, että täältä ei ole juurikaan suoria lentoyhteyksiä minnekään. Muutama vuosi sitten Air Balticilla oli yritys lentää Turun ja Oulun väliä, mutta sekin tyssäsi. Nyt matkustin ensin bussilla Helsinki-Vantaalle ja siitä lento Ouluun Norwegianilla. Mulla on pelkkää hyvää sanottavaa Norskin kyydistä ja palveluista, kaikki toimii, käsimatkapakaasi saa olla sentään jonkunlaisen kokoinen ja mikä parasta, koneessa on wifi! Oulun lennot maksoivat ihan kokonaista 50 €, saman verran bussit meno-paluu Turkuun. En ollutkaan hoksannut, että jossain vaiheessa bussien ajoaika Turusta Hesan kentälle on lyhentynyt, se on enää hippasen päälle kaksi tuntia, ettei sikseks paha, jos vaan aikataulut natsaa. Ja kuten eilen huomasin minä ja muutamat muutkin, kehäkolmosella on taas jonkin sortin työmaata, joka hidastaa kaikkien, myös meidän turkulaisten matkaa Vantaan kentälle. Kestää kuulemma koko kesän, että voi! 


Lentokenttien aavoilla tuulee...ja myös sataa. Mutta Norskilla on kuivaa kyytiä! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti