sunnuntai 28. elokuuta 2016

Kesä 2016 taaksepäin pikakelauksella, osa 1: Toscana, Kuopio, Oulangan Kansallispuisto

Kesälomani alkoi Juhannukselta, tosin palasin vielä viikoksi töihin heinäkuun alussa - yrittäjällä on tietyt velvollisuudet (ja rästityöt) hoidettavana, vaikka kalenterissa kuinka lukisi kissankokoisilla kirjaimilla LOMA.

Onnellinen Missis L 50 vuotta Toscanan "omassa" puutarhassa! 


Kuja keskiaikaisessa Orvietossa.

Ensimmäisen kesäreissun kohde oli hartaasti odotettu synttärimatka lähi-ihmisten kanssa Toscanaan ihanalle huvilalle aivan täydelliseksi osoittautuneeseen pikkupikkukylään vuoren rinteellä lähellä Cortonan kukkulakaupunkia. Lähdimme Juhannusaattona ja kaikenkaikkiaan matkamme kesti 10 päivää, josta olimme viikon huvilalla. Alussa yövyimme Orvieton  keskiaikaisessa kaupungissa ja paluumatkalla viivymme yhden yön Roomassa. Kirjoittelen Italian lomasta enemmän, kunhan saan valokuvat järjestykseen.

Nyt kun tätä kirjoittelen elokuun lopussa, on juuri tapahtunut lomapaikkamme lähiseudulla voimakas maanjäristys. Tulee monenlaisia ajatuksia, ja tuntuu aika paljon todellisemmalta ja läheisemmältä nuo seudut ja niiden ihmiset. Ihan samanlaiset kylät ja kaupungit, joissa olimme ja kävimme ovat romahtaneet raunioiksi ja ihmiset ovat menettäneet kotinsa, perheensä, monet henkensä.



Vuoristomaisemaa meidän puutarhasta käsin.

Sittenpä oli viikon työkoneella istumisen jälkeen taas paettava reissuille, ettei vain työperäinen selkävaiva äityisi krooniseksi. Sain nimittäin ns. noidannuolen selkääni kiitokseksi istumisesta. Istuminen on vaarallista! Naprapaatin neuvottua hyvät liikkeet selkääni uskalsin lähteä köröttelemään Turusta Kuopioon autokyydillä, vaikka kyllä selkä muistutti itsestään matkalla. Mutta, reissussa kumminkin oltiin ja piti vain vältellä pitkää istumista huonossa asennossa (erittäin helppoa automatkalla...) ja muistaa oiristella selkää aika ajoin.

Mr Borsalino keittää sumpit ukkosmyrsyn uhatessa. 

Pysähdyimme matkallamme Kuopijoon Mäntässä ja kävimme Serlachiuksen Gösta -museossa ansaitsemassa rahaa museokorteillamme. Hienot oli näyttelyt ja pytingit! Toisen Serlachius-museon jätimme seuraavaan kertaan, ei makeaa
mahan täydeltä.

Kuopiossa majailimme kaksi yötä Scandic-hotellissa, joka sijaitsee aivan Kallaveden rannassa. Siitä pääsee kätevästi kävellen tai vaikka hotellin pyörää lainaten, kuten me teimme, pitkin rantoja satamaan ja toiseen suuntaan Väinölänniemeen eli kuopiolaisittain Vänärille, joka on suuri viher- ja virkistysalue. Hoksasin tämän Vänärin vasta niin loppuvaiheessa oleskeluamme, ettemme ehtineet siihen tutustua ollenkaan.

Saaristolaiva m/s Ukko ja kimalteleva Kallavesj.
Kuopiossa ihmettelimme matkustajasataman tyhjyyttä iltaiseen aikaan: oli nätti ilta, ja paikka oli hiljainen kuin huopatossutehdas, meidän lisäksi ei juuri muita näkynyt. Istuimme hetken vanhaan matkustajaterminaaliin tehdyssä kuppilassa ja päivittelimme kesäisen arki-illan hiljaisuutta. Olin varannut etukäteen seuraavalle päivälle Viinitilaristeilyn, johon kuului lounas menomatkalla, perillä Alahovin viinitilalla heidän tuotteiden maistelua ja tarinaa viininvalmistuksesta. Reissun ainoa pahaan kohtaan osunut sade sattui juuri siihen, kun siirryimme noin puolen kilometrin matkan jalan Ukko-laivalta viinituvalle. Siinä meinasi jo ihan kastua, kun olimme varautumattomia sateeseen. Ei se muuten, mutta se kamera siellä repussa...

Missis L risteilemässä.

Risteily oli oikein mukava lomapäivän ohjelmanumero, Kallaveden maisemat kauniit, viinitilan väki ihan mukavaa ja lupsakkaa, mutta näin äänenkäytön ammattilaisena otti korvaan se, että herra isäntä puhui AIVAN liian hiljaisella äänellä. Voisi jopa sanoa, että mutisi. Lisäksi, ei pidä olla turhan vaatimaton tuotteistaan: kyllä sitä kehtaa ihan kertoa ja mainostaa, mitä on tehty ja saatu aikaan, ellei sitäkin sitten alkoholilainsäädäntö kiellä.

Tuntuu kieltävän laki aika montakin asiaa. Esim. liköörien myynnin suoraan tilalta mukaan. No, me maistelimme ainakin parhaamme mukaan, ja kyllä sellaisen marjaliköörin olisi voinut mukaansa ostaakin. Ostimme sen sijaan mansikkakuohuviiniä ja valkoherukoista tehtyä puolimakeaa viiniä. Reissun makuelämyksiin kuului myös laivan lounas: itse otin muikkuja ja pottumuusia, puolisoni otti riistakäristystä ja muusia, molemmat olivat oikein maukkaita. Muikuissa maistui voi ja rukiinen kuorrutus. Jälkkäriksi oli savolainen talkkunahyve mustikoilla. Aijai, se oli niin kielen vievää, että piti käydä santsaamassa! Googletin tietty reseptiä, niin aika lailla samat ainekset, kuin yleensäkin marjarahkaan, mutta sitten lisäksi tulee sitä talkkunaa mukaan. En ole koskaan varmaan edes maistanut talkkunaa, mutta tähän se kyllä sopi!


Kahvinkeittovastaava tiskausreissulla.

Kuopiosta jatkoimme matkaamme pohjoiseen, kohteena Kuusamo ja siellä Pieni Karhunkierros. Säät olivat hyvin epävakaisia, mutta näytti siltä, että juuri seuraava päivä voisi olla poutaa sielläpäin. Majoituimme illansuussa Oulanka Basecamp -erämaahotelliin, saunoimme ja keräsimme voimia seuraavan päivän kierrokselle. Itsellä uni ei tahtonut tulla silmään, minua jännitti 10 kilometrin kierros, kun sitä kuvailtiin keskivaikeaksi - vaikeaksi. Oma kunto ei nyt aivan huipussaan ole, ja selkäkin oli vähän niin ja näin. Mietin kumminkin sitä, että jos sen lapsetkin pystyy kiertämään, niin kai sitten vähän huonompikuntoisempi tätikin...Olin jo pitkään haaveillut kyseisen kierroksen patikoimisesta.

Vettä nähtiin usein Pienellä Karhunkierroksella. 


Tuhdin aamupalan jälkeen lähdimme astelemaan polulle - ja niin hyvät kuin opasteet ja neuvot olivatkin, lähdimme väärään suuntaan ja kävelimme sitten kaksi kilometriä ylimääräistä. Siinä kohtaa oli kyllä vitsit vähissä, nimittäin maasto oli juuri niin rankkaa kuin pelkäsinkin. Oikeastaan koko kierros oli itselleni vähän taistelua. Ylämäet, joita reitillä riitti, olivat aika rankkoja kunnolleni - en tiedä oliko sitten keväällä sairastettu keuhkotulehdus vielä jättänyt jotain keuhkoihin - astmapiippu kumminkin auttoi. Huomasin vain vähän liian myöhään ottaa sen avukseni. Tunsin kyllä itseni todella voittajaksi, kun selvisin omalle kunnolle rankasta kierroksesta.

Illalla maistui etukäteen tilattu kolmen ruokalajin illallinen, sauna ja uinti. Ja sen päälle ei tarttenut unta odotella. Niin, ja sää oli mitä loistavin: pikkasen päälle 20 astetta lämpöä, aurinkoista ja nättiä. Ei paremmasta väliä! Ja näin jälkeenpäin ajatellen, meillä oli ehkä turhankin kova vauhti. Pelkäsin koko ajan, että voimat loppuu ja kiirehdin eteenpäin kuin aroporo. Onneksi tuo kameramies otti kuviakin sentään!

Aika väsynyt vaeltaja.

Oulangan Basecamp oli aivan käsittämätön paikka: keskellä korpea erämaahotelli, hirrestä tehdyt viihtyisät rakennukset ja Pienelle ja Isollekin Karhunkierrokselle pääsee aivan pihasta. (Siis jos lähtee oikeaan suuntaan, toinen suunta vie parkkipaikalle, josta suurin osa patikoijista aloittaa matkan. Käytiin katsomassa.) Ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi. Sauna kuuluu oleskelun hintaan, myös kylpytynnyri elikäs palju oli tarjolla, mutta me pulahdimme mieluummin pieneen järveen vilvoittelemaan. Sauna on mallia yhteis-, joten se aiheutti pikkasen päänvaivaa, että missä asussa sinne sitten mennään. Päädyimme kietoutumaan pyyhkeisiin. Majoittuneina oli nähdäkseni enimmäkseen ulkomaalaisia, tai sitten ne, jotka eivät puhuneet mitään, olivat myös suomalaisia. Basecamp tarjoaa sekä talvella että kesällä erilaisia aktiviteetteja, koskenlaskua, kanoottiretkeilyä yms. Kyllä siellä luonnonrauhassa viihtyi! Huoneissa ei ollut telkkaria, eikä sitä kyllä kaivannut, hyvä WIFI oli kumminkin. Pienenä kehitysehdotuksena voisi olla vaikka minijääkaappi huoneissa, mutta ymmärrän hyvin senkin, että ravintola haluaa myydä omia palveluitaan, mikä ehkä jäisi vähäisemmäksi, jos vieraat mussuttavat omia eväitään huoneissa. Meillä hurisi vessassa autokylmälaukku, niin kyllä sillä saatiin vähäiset ruokatarpeet pysymään kylmänä.

No mutta, ettei tulisi aivan liian pitkä posti tästä, ja juttua kyllä riittää seuraavaankin kertaan, NIIN lopetan tällä kertaa tähän muistelut! Toivottavasti pian taas jatkuu!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti