sunnuntai 9. lokakuuta 2016

MUN Lontoo!

Jos ei lasketa Haaparannan rasvaretkiä lapsuudessa, niin Lontoo on ulkomaan kaupungeista se, jossa olen käynyt eniten. No, ei lasketa Tukholmaakaan - Ruotsi on liian lähellä, ollakseen kunnolla ulkomaa.

Miksi siis aina haikailen sinne sateiseen, ruuhkaiseen ja kiireiseen kaupunkiin ja miksi BBC:n sarjat saavat sydämeni sykähtelemään, varsinkin jos tapahtumat sijoittuvat Lontooseen? En tiedä vastausta. En ole ollut lapsena tai nuorena mitenkään anglofiili, kuuntelin mieluummin Mikko Alataloa kuin mitään ulkomaan ihmeitä, eikä se englantilaisuus vieläkään vedä erityisesti puoleensa. Huonoja puolia tulee enemmänkin mieleen: ne vanhanaikaiset vesihanat ja pienet, kosteat hotellihuoneet.


Välillä on kiva nousta maan päälle matkustamaan
ja katsella maisemia bussin yläkerrasta.


Niin vaan taas on aivan hirviä Lontoo-kuume koetellut tässä syksyn mittaan. Viimeisimmästä reissusta on sentään jo kohta KOLME VUOTTA! Aivan järkyttävän pitkä aika! Kaksi viikkoa leikin kissa ja hiiri -leikkiä itseni (ja vähän lähipiirinkin kanssa): juu ei voi lähtee, NO nyt ois tämmöinen hotelli tähän hintaan, mennäänkö. Sitten loppuviimeksi, kun asia ei jättänyt rauhaan, niin pakkohan se oli sitten hommata se reissu.


Mää ja mun matkakaveri bussin yläkerrassa. 


Mikä siinä sitten oli, ettei olisi voinut vaan lähteä?? No kun TOUKOKUUSSA lennot olisi saanut paljon halvemmalla, ja nyt on jo lokakuu! Tarkoitus on siis lähteä joulukuun alussa, niin kuin näköjään monella muullakin, mutta mahdollisuus aikataulujen puolesta lähteä varmistui niin myöhään, että mitään satasen lentoja ei enää todellakaan ollut tarjolla. Jotain filosofiaa tästäkin sai aikaan: Jos ei voi ostaa silloin lentoja, kun ne on halpoja, niin sitten pitää ostaa silloin, kuin ne on kalliita, tai jättää kokonaan menemättä. 


1. Lontooseen saa tosi halpoja lentoja, jos...


Teoriassa hyvä idea, mutta jos et aina halua matkustaa yksin, ja matkakumppanillakin on työelämää, niin joutuu usein joustamaan järjen ja realiteettien kanssa. Tosiasiassa Lontooseen saa todella edullisia lentoja, jos on täysin vapaa matkustamaan milloin haluaa. Niitä päiviä odotellessa! Norwegian on minun tiedon mukaan halvin. Itselläni on pelkästään hyviä kokemuksia norskilla lentämisestä, mutta...


2.Itse lennän mieluiten Heathrowlle


Norwegianin käyttämälle Gatwickin kentälle/kentältä kaupunkiin pääsyssä on itselläni ollut suuria haasteita, joten varoitan ainakin käyttämästä kaikkein halvinta bussifirmaa eli easyBus:ia. Aivan todella järkyttävä palvelu ja aikataulut kusee. Joudut odottamaan epämiellyttävässä tuulitunnelissa lentoaseman ulkopuolella. Kuskit ovat epäkohteliaita ja heille ei ainakaan kannata avautua myöhässä olevista vuoroista, koska he voivat jättää kokonaan kyydistä. Luultavasti junat on paras vaihtoehto, bussikyydeistä kuulin männä viikolla tarinan, että tuttavan tuttavat myöhästyivät lennolta, koska bussikyyti kesti reilun tunnin sijaan kaksi ja puoli tuntia! Gatwick ei ole helpoin kenttä, mutta hengissä sieltäkin monet ovat selvinneet. Omat kokemukseni matkoista sinne ovat olleet niin ikäviä, että se värittää kyllä tätä mielipidettäni, joten ei sitä kenttää pelätä kannata :-)!


Kevättä Hyde Parkissa.


Aivan ensimmäisellä Lontoon-reissullani, jonka tein työn merkeissä joskus 2000-luvun vaihteessa, käytin Stanstedtin kenttää. En varmaan edes osannut ajatella, että se on jossain hornan tuutissa. Sieltä pääsi junalla pois, ja muistan kun marssin kentällä ensi töikseni infotiskille hotellin osoitteen kanssa ja sain hyvät neuvot perille. Pölähdin Oxford Circuksen metroasemalla kadulle, enkä ikinä unohda sitä hetkeä: lähistöllä sauhusivat paistetut kastanjat, ohitse viuhui kaikennäköisiä ihmisiä, punaisia busseja ja mustia takseja. Tunnelma oli niin lontoota, niin lontoota. Nappasin taksin lennosta, ja ajoin kaksi korttelia hotelliini. Olihan minulla vähintään kaksi matkalaukkua mukana. Se oli monella tavalla unohtumaton reissu: vierailin Lontoossa ja ympäristössä useammassa esittävän taiteen oppilaitoksessa, tuli kaupungin suunnat ja liikenne tutuksi. Kävin konserteissa ja teatterissa. Taisin olla kokonaista 10 päivää reissussa työnantajan piikkiin. Aika uskomatonta.


Kuningattaren portti.

Mutta nykyään lennän mieluiten Heathrowlle. Sieltä pääsee niin kätevästi keskustaan metrolla tappelematta kiukkuisten bussinkuljettajien kanssa. Onhan se tunkkainen paikka kokolattiamattoineen, mutta kyllä siellä hetken aikaa tappaa ja ennen kaikkea kaikki toimii ja opasteet on hyvät jne. Mulla on jopa nykyään Heathrow Rewards -kantiskorttikin :-D! Joskus silloin ennen vanhaan, kun reissasin useimmiten Lontooseen yksin omille laulureissuille, oli yksi tietty kaffela, josta nappasin ennen lähtöportille menoa Cafe Mochan. Luksusta perheenäidille, ei silloin Suomesta saanut edes kunnon kahvia!


3. Varaa liikkumiseen aikaa vähintään kaksinkertaisesti

Viivytykset Lontoon liikenteessä ovat tosiasia. Isossa kaupungissa sattuu ja tapahtuu. 10 minuutin metromatka kävelyineen maan alle ja takaisin päälle kestää vähintään kaksinverroin, vaikka mitään ihmeempää ei sattuisikaan. Iltaisin West Endin metroasemilla on ruuhkaa, joku muukin on ollut teatterissa ja haluaa päästä kotiin samaan aikaan kuin sinäkin. Käy vessassa ennen kotimatkaa, et todennäköisesti pääse sinne kovin äkkiä. 


Toinen matkakaveri. 


Jos joudut odottamaan teatterin tms alkamista, lähistöllä on aika suurella todennäköisyydellä joku mukava pubi, jossa sopii odotella ja nauttia samalla pre-theater -virvoke. Viini ei välttämättä ole kovin hyvää, varaudu siihen, tai etsi joku muuntyyppinen paikka kuin perinteinen pub.

Pre-theater drinks.

Teatteriin ei kannata mennä suomalaiseen tyyliin puolta tuntia ennen kököttämään, aulatilat ovat usein pikkiriikkiset ja tarjonta baarissa kallista ja jälleen viini ei ole kovin hyvää. Oluen ystävillä on paremmat valikoimat näissä kuppiloissa.


4. Pubitunnelmaa

Lontoolaista pubitunnelmaa ei mikään voita. No, ehkä irlantilainen pubitunnelma sentään, jos ihan rehellinen oon. Mutta parasta on se, että niitä riittää, ja aina on hyvä hetki lepuuttaa jalkojaan tuopin äärellä ja aina on katto pään päälle, jos virkistävä kesä/syksy/talvi/kevätsade yllättää. Ei siihen monta vesipisaraa tarvita, että punaisen katon kuppila jo kutsuu luokseen. Päiväsaikaan saattaa olla ihan hiljaista, ja joskus ollaan oltu suurinpiirtein ainoat asiakkaat. Toisinaan saa tungeksia tietään tiskille, että saa haluamansa juoman. Kaikki sujuu kuitenkin hyvin kohteliaiden pubivieraiden kesken. Pubiruualla voi täyttää mahansa, mutta en ole itse kokenut mitään gourmet-elämyksiä fish and chips -annosten äärellä. 

Vähän erilainen pubi, hiljaista oli.

Kerran sattui niin, että lähistöllä ei näyttänyt olevan yhtään pubia. Oltiin Edgware Roadin alueella ja odotettiin, että burmalainen ravintola, josta olimme varanneet pöydän, avaisi ovensa. Alueella oli enemmänkin vesipiippu-kahviloita, ja niihin emme rohjenneet poiketa. Saatiin kävellä aika pitkälle, että vastaan tuli pubi, joka oli erikoisen hiljainen ja jotenkin vähän hylätty. Että näköjään kaikilla alueilla pubit eivät ole itsestäänselvyys Lontoossakaan. Burmalainen Mandalay-ravintola oli suositusten arvoinen, edullinen pikkuruinen ruokapaikka, jäi kyllä mieleen. Harvoin on tullut oikein pöytä varattua Lontoon reissuilla, mennään mihin nokka näyttää ja syödään milloin on nälkä. 

 


Näyttää suolapala maistuvan...


5. Ei tartte nälkään kuolla Lontoossa


Ensimmäiset ruokaintoiluni Lontoossa liittyivät loputtomalta tuntuvaan voileipäkahviloiden tarjontaan, josta on edelleen aina vaikea valita sitä ihaninta sandwichia. Opettelin myös juomaan kahvia oikein kunnolla - se kun oli aika paljon parempaa kuin kodin tai työpaikan sumppi. Väitän, että kahvisnobbailuni on Lontoosta peräisin. Voileipäpaikoissa oli soolomatkailijan myös helppo piipahtaa hakemassa haukattavaa, jonka sitten voi nauttia vaikka perilontoolaiseen tapaan puiston penkillä. En muista, söinkö kertaakaan ekoilla reissuilla lämmintä ruokaa...paitsi valtavan aamiaisbuffetin hotellissa. Ugh sitä pekonin, kanamunaruokien ja makkaran määrää. Taisi alkaa tökkiä muutaman päivän kuluttua moinen...


Mieleenpainuvimpia ruokaelämyksiä Lontoon matkoilla ovat kuitenkin tarjonneet ns. Marketit, enkä nyt todellakaan tarkoita Cittarin ja Prisman tapaista myymälää. Old Spitalfields Market ja sen lähistöllä oleva Old Truman Breweryn alueella oleva The Boiler House Food Hall tarjoavat murkinaa eri kulttuureista ja lähtökohtaisesti valinnan vaikeus on suurin ongelma. Hinnat ovat varsin edullisia ja kaupan päälle saat vilkkaan toritunnelman. Nämä ovat kuitenkin katettuja toreja tai sisätiloja, että taivasalla et joudu murkinaasi nauttimaan. Camdenin Marketilla on myös ruokakojuja, mutta itse tykkään enemmän Spitalfiedsin avarammista tiloista. Suosittelen menemään toreille aamulla suht aikaseen, koska varsinkin viikonloppuisin markkinat alkavat täyttyä porukasta jo puolen päivän aikaan ja silloin on enää hankala kierrellä kojuissa katselemassa. Silloin on hyvä aika istahtaa alas nauttimaan lounasta.


Tyytyväinen matkailija on päässyt kohteeseen. Spitalfieldsin Marketilta. 




The Boiler House Food Hall.

Tavaratorit ruokakojuineen ovat auki joka päivä, mutta Boiler Housen ruokatori vain viikonloppuna. Siellä on siis vieri vieressä kojuja, joissa myydään ruokaa eri puolilta maailmaa. Siispä voi helposti valita jotain sellaista, mitä ei ole koskaan maistanut tai mistä ei ole ikinä kuullutkaan. Hinnat ovat tosiaan erittäin edullisia ja annokset runsaita. Vahva suositus! Kun menimme tänne ensimmäisen kerran, olimme juuri vetäneet navat täyteen herkkuja Spitalfieldissä. Silmät vaan levisivät, kun näimme sen ruokatarjonnan määrän! Sinnehän oli seuraavalla reissulla pakko palata.


The Boiler Housen ruokakojuja.



6. Show Must Go ON! 

Ilman muuta Lontoossa kannattaa mennä teatteriin. Useimmiten tulee nähtyä vähintään pari musikaalia, ja ehkä kaupan päälle jotain muutakin. Omilla sooloreissuillani kävin usein konserteissa South Bank Centerissä, mutta nykyään olemme enemmänkin kuluttaneet West Endin teattereiden penkkejä. Esittävällä taiteella, sen koulutuksella ja osaamisella on maassa pitkät perinteet ja teatteri on siellä bisnestä siinä kuin hampurilaisten myyntikin. 

Menipä mihin vain teatteriin, voi olla varma siitä, että ei tarvitse jännittää esiintyjien laulu- tai tanssitaidon puolesta. Joskus kuitenkin on tuntunut siltä, että rutiininomainen osaaminen ja taitavuus ei vielä ihan riitä koskettavaan esitykseen. On tullut nähtyä useimmat suositut musikaalit, mutta silti suurimman vaikutuksen teki ZooNationin tanssimusikaaliesitys Some Like It Hip Hop. Äärettömän taitavia, energisiä esiintyjiä ja akrobaattisia koreografiota ja taitavaa laulua myös! 


Erityisen halpaa huvia Lontoon teatterit eivät ole. Joten aina se vähän harmittaa, jos nukkuu esityksen aikana, kuten tämän blogin kirjoittaja usein. Edullisempia lippuja voi yritää metsästää Leicester Squaren Ticket Boothista, eli lippukioskista. Nykyään voi tarkistaa netistä, mitä lippuja on ylipäätään tarjolla alennushintaan. Kopista voi ostaa myös normaalihintaisia lippuja. Joskus voi esim. TimeOut London -sivustolta ostaa tarjoushintaisia lippuja, niin olen ainakin kerran itse tehnyt. Samasta paikasta löytyy muitakin kiinnostavia tarjouksia ja tietoa tapahtumista. En suosittele hankkimaan lippuja muualta, kuin virallisista lipunmyyntipaikoista, vaikka tarjontaa on muuallakin. Voihan ne toimiakin, mutta itseäni ei ole kiinnostanut kokeilla. Teatterista suoraan voi toki myös aina ostaa lippunsa. Lippuja voi ostaa Lontoon musikaaleihin netistä myös suomeksi, jos haluaa ennen reissua varmistaa pääsyn tiettyyn näytökseen, eikä halua paikan päällä juosta lippujen perässä. Oma vaivansa siinäkin. 


Onko ilme helpottunut, koska hirveän hyvä tämä esitys ei kyl ollut,
tai ainakaan niiltä osiltaan, jolloin en nukkunut.


Kannattaa huomioida, että perjantain ja lauantain esityksiin voi olla enemmän ruuhkaa, kuin muihin esityksiin ja että sunnuntaisin ei ole kovin monessa teatterissa lainkaan esityksiä. Keskiviikkoisin, lauantaisin ja mahdollisesti sunnuntaisin on myös päiväesityksiä. 

7. Promseilta katutaiteeseen

Lontoossa museoissa ja konserteissa käyminen on varsin mutkatonta. Monet museot ovat täysin ilmaisia. Konsertteja on varmastikin joka lähtöön, mutta esim. South Bankin salien hinnat eivät ole taivaita hipovia. Erityisesti sekä konserteissa että teatterissa viehättää se, että niihin voi pukeutua ihan tavallisesti, ei tarvitse stressata matkagarderobin kanssa sen enempiä. Suurimmat konserttielämykset ovat olleet jonakin vuonna yksin matkaillessa Suomen Itsenäisyyspäivänä kuultu RSO:n konsertti Royal Festival Hallissa, solistina Soile Isokoski sekä BBC Promsien aloituskonsertti Royal Albert Hallissa. 

Promsit alkamassa, hiukan on taas "kerran elämässä" -fiilis!


Satuttiin saamaan liput Promsien konserttiin niin jännästi, että vieläkin melkein ihmetyttää: oltiin siinä lippujonossa odottelemassa vuoroamme, niin joku kaveri tuli tarjoamaan meille kahta lippua. En enää muista, mihin hintaan ne saatiin, mutta suht ok paikat ja hinta oli halvempi kuin lipussa seisoi. Rohjettiin ne sitten lunastaa häneltä, ja olihan ne ihka toimivat piletit. 

Tollaisen sen Viktoria rakennutti Albertille, oi ihanuus!


Jotkut museot ovat aivan valtavia laitoksia ja niissä riittää näkemistä aivan jokaiselle reissulle. British Museum on varsinkin sellainen pytinki, että kannattaa suunnitella, mitä haluaa ehdottomasti nähdä, ja yrittää sitten vielä löytää ne osastot. Aina siellä tulee uupumus vastaan. Ja onhan noita muitakin, Natural History Museum, V&A -museo ja vaikka niin mitä. Kaupallisemmista nähtävyyksistä Madame Tussaudin vahakabinetti on minulla näkemättä, ohi olen kyllä kävellyt useinkin, onhan sen melko lailla naapurina Royal Academy of Music, kuuluisa musiikin opinahjo Lontoossa. Aina on ollut pitkät jonot, joten ei välttämättä sekään houkuttele. Nykyisin saa netistä ostettua lippuja etukäteen ja ilmiesesti silloin välttyy jonottamiselta. London Dungeonissa sen sijaan olen käynyt poikani kanssa, se oli jonkinlainen kauhujen kaupunki -spektaakkeli. Näihin kaupallisiin näyttelyihin on aika suolaiset lippujen hinnat, joten ei niitä montaa halua matkaohjelmaansa lisätä, Lontoossa on niin paljon kiinnostavia täysin ilmaisiakin tai ainakin edullisia kohteita.

Upea tipunen Itä-Lontoon kaduilta.


Yksi mielenkiintoisimmista taide-elämyksistä musiikin ja teatterin ulkopuolelta on ollut katutaide-kiertokävely Itä-Lontoon kaduilla. Sen vetäjä oli itsekin street artist, ja hän osasi kertoa mielenkiintoisesti nähdyistä kuvista. Kävelyä voi kyllä todella suositella, jotain vähän erilaista ja uniikkia juuri Lontoossa. Varokaa erityisesti kadunvierustolppia, kun töllöttelette suu auki näitä maalauksia! Sattuu vatsaan, jos sellaiseen törmää.


8. Miksi just Lontoo?


Taitaa jäädä vastaamatta tällä kokemuksella, mikä siinä Lontoossa vetää niin puoleensa. Tai olisiko tässä kirjoituksessa jo riittämiin syitä? Ehkä se on se hyvä fiilis, mikä siellä sitten valtaa, kun on erilaisia elämyksiä tarjolla kaikille aisteille.

Aika iloiseksi se Lontoo tekee mielen!


Ja sekin on suuri asia, että matkakaveri viihtyy myös, on kerrankin tarpeeksi tekemistä. Ei tarvi mennä pelaamaan minigolfia, jos ei välttämättä halua. Voi vaikka ottaa kengät pois jalasta ja kävellä kadun poikki, jos ei muuta keksi. Onneksi yleensä keksii.

Abbey Road.


Tämä kirjoitus on omistettu rakkaille matkakavereilleni, joiden kuvat sain tässä julkaista, kiitos siitä ja mennään taas pian Lontooseen yhdessä!